Tuike Helsinki Junior Winner 2010 & kuulumisia

(c) Meri Nyman

Vihdoin sain päiviteltyä blogia! Itselleni iski mukavasti flussa ennen joulua, joten olo on ollut sen mukainen. Mutta ei siitä sen enempää. Perinteisessä Voittaja-näyttelyssä ja nyt ensimmäistä kertaa pidetyssä Helsinki Winner-näyttelyssä tuli pyörähdettyä 11.-12.12. Helsingissä ja Tuike nappasikin lauantaina itselleen HeJW-10-tittelin voittaessaan junioriluokan!! :) Hieno tyttö! Sen lisäksi Tuike oli lauantaina PN2 kera VASERTin, mikä on todella hienoa, sillä junnukoiria ei yleensä sijoiteta näin korkealle, varsinkin ainakin minun mielestäni tasokkaassa PN-kehässä! Tuomarina lauantaina akitoilla toimi Attila Soos Unkarista ja akitoja paikalla oli muistaakseni 12 kappaletta. Lauantain tuomari tiesi akitoista enemmän kuin oletin, koska hän selitti jotain urajirosta kehäsihteerille ja kehui Tuikkeen kulmauksia, jotka ovat akitaksi kuulema todella hyvät. Lisäksi sain lauantaina esittää veteraaniluokassa yhdeksän ja puolivuotiaan Junon (Palokin Like A Dream), joka on kyllä aivan ihastuttava tapaus! Vaikka vauhti ei päätä huimannut kehässä, niin olemus on kyllä niin ihana. Tuomari oli selvästi samaa mieltä ja antoikin Junolle ERI:n, jolloin Junosta tuli sitä myöten ainoana vetskuna ROP-vet! :) Onnittelut Emilialle!

Sunnuntaina Tuike sai "vain" EH:n, mutta hyvin perusteluin ja akitat tuntevalta tuomarilta eli Maija Mäkiseltä, yksi lempituomareistani! Sunnuntaina Tuike olisi vain halunnut leikkiä kehässä, sillä liikkeessä raitapaita yritti tarttua meikäläisen takinhelmaan kiinni ja muutenkin vain sähelsi omiaan. Seisominenkin Tuikkeen mielestä oli niin tylsäääääää, jolloin olemuskin oli sen mukainen. Noh, pisteitä Tuike nappasi mielistelevästä luonteestaan yrittäen nuolla tuomarin sormia, jolloin Tuike sai vielä jälkikäteenkin kehuja mukavasta luonteestaan. :) Tuike saa kuulema vielä kehittyä, jolloin neiti onkin oikein hieno ja feminiininen kokonaisuus. Tuike olikin molempina päivinä ainut brindle akita, mikä tuntui hiukan hassulta. Akitoja sunnuntaina taisi olla 13 kappaletta. Kuvia näyttelystä ei ole (yllätys), mutta tuttavani nappasi muutaman kuvan lauantaina ennen kehiä, joista yksi komeilee tuolla ylhäällä. Kiitos Meri! :) Ja sitten arvosteluja:

Lauantai
"Good size and type. Typical nice head. Typical neck and topline. Very nice angulations. Acceptable urajiro. Very good (head?) in the movement" - Attila Soos, Unkari

Sunnuntai

"Keskikokoa pienempi feminiininen narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Narttumainen pää. Voimakkaasti etunojaiset korvat. Keskiruskeat pyöreähköt silmät. Hyvä purenta. Säkä saa vahvistua. Seisoo edestä hieman ryhdittömästi. Ikäisekseen hyvä runko, sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Hyvä karvapeite. Rungossa epätasainen brindleraidoitus. Hyvä urajiro. Liikkuu kovin löysästi edestä ja hieman jäykästi takaa. Viehättävä käytös." - Maija Mäkinen

Joulukin tuli ja meni, ja koirat saivatkin lahjaksi naurettavan määrän pehmoleluja, herkkuja ja jouluateriaksi nelijalkaiset saivat Neelan haukkuun syksyllä kaadetun karhun jalat (jotka näyttivät jollain kierolla tapaa kyllä ihmisen jaloilta). Kissatkin saivat lahjansa herkkujen ja kissanmintulla täytettyjen leluhiirien muodossa. Myöhäiset hyvän jouluntoivottelut muuten kaikille! Ja sitten se ajankohtaisempi:

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2011! :)

Neela ja Tuike joulutunnelmissa

Ihmisen jalka!? Ehei, ihan karhun jalka se vain on.

Seuraava näyttely Tuikkeella on 9. päivä Kajaanissa, muita näyttelyitä/menoja en ole vielä suunnitellut. Paitsi Akita ry:n talvipäivät sitten joskus helmikuun lopussa. Ja kaipa se Neelakin pääsee pyörähtämään kehässä pitkästä aikaa.

Jyväskylä KV 14.11. ja kuulumisia

Talvi on saapunut vihdoin! Mikään ei voita koirien kanssa lenkkeilyä raikkaassa pakkassäässä, tosin mukavuudenhaluinen lössykkä Tuike tahtoisi jäädä vain sohvalle nukkumaan. Neela sen sijaan rakastaa talvea, onhan se kieltämättä komea näky valkoisen koiran juostessa metsässä onnessaan talvisessa maisemassa. Valitettavasti Neelan juoksut ovat tässä lähipäivinä ilmeisesti alkamassa, jolloin tuo vapaus on hetken aikaa rajoitettua. Sääli, sillä varsinkin isä tykkää hirvimetsällä olemisesta Neelan kanssa, sellaista vain mies ja hänen koiransa meininkiä. Onhan tässä käynyt mielessä Neelan sterilisoiminenkin, mutta kyselyt Neelan mahdollisesta pentueesta ovat laittaneet mietityttämään asiaa. Valkoiselle ruotsinhirvikoiralle karhun kaataminen oli näemmä niin hieno juttu (niin kuin tietysti olikin!), että pentukyselyjä on tullut melkoisesti. Silti tässä asiassa pitää ottaa järki käteen ja miettiä rauhassa, isällänihän tässä on suurin päätösvalta.

Tuikkeen kanssa pyörähdimme myös Jyväskylässä kansainvälisessä koiranäyttelyssä ja kotiin tuomisiksi tuli JUN-ERI, JUK2, PN2, VASERT! Huonolle ei hävitty, sillä junioriluokassa voiton vei Tuikkeen nätti sisko Yukai, joka oli lopulta VSP! :) Tuomarina akitoilla toimi Monique van Brempt Belgiasta ja akitoja oli paikalla peräti kuusi kappaletta. Mukavaa oli taas nähdä akitaimmeisiä ja erityisesti Yukai-siskoa. Lisäksi Tuike tykkäsi kovasti painia näyttelypaikalla komean Haka-pojun kanssa, joka oli hienosti ROP. Kuvia en taaskaan saanut, meikäläisen halpa digikamera kun ei näemmä oikein tykkää sisänäyttelyistä. Ja sitten arvostelua (kaikesta en saanut selvää):

"Very nice bitch in good condition. Nice type, good propotions. Moves OK (?), good movements front. Nice tailset. Front feets (?). Nice temperament, a bit soft topline."

Lisäksi kävimme taas pitkästä aikaa koirapuistossa lauantaina molempien koirien kanssa, jolloin koirat pääsivät riehumaan kera Nana sakemannin ja Jymy collien. Vielä se Tuike ihmeellisesti tulee toimeen vieraiden koirien kanssa, vaikka en olisi ikinä sitä uskonut saadessani akitan. Kaipa se on vain mukava poikkeus. Toki asia voi vielä muuttua, antaa raitapaidan vain rauhassa kasvaa. Varuillani olen kyllä koko ajan koirapuistossa mahdollista rähisemistä varten, sillä Tuike on kuitenkin akita. Toivokaamme, että silti hitunen tuota ihanan sosiaalista luonnetta muita koiria kohtaan tulee aina säilymään, vaikka joutuisimmekin Tuikkeen osalta koirapuistoilut lopettamaan. Noh, aika näyttää. Nauttikaamme siis vielä lössykkämäisen akitan ihmeellisestä avoimuudesta niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan. Joulukuussa olisikin näytelmien osalta vuorossa tämän vuoden loppuhuipennus, Voittaja 2010-näyttely Messukeskuksessa Helsingissä. Tuike tulee myös lauantaina Helsinki Winner 2010-näyttelyyn, pitäähän sekin kokea. Nuo ovatkin Tuikkeen viimeiset esiintymiset junioriluokassa, ensi vuonna onkin vuorossa nuortenluokka ja samalla pääsemme metsästämään CACIBeja. :)

Lahti KV 31.10. ja upea raitapaita

Viime sunnuntai meni Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, mitä olikin jo odotettu pitkään. Se nimittäin oli Tuikkeen ensimmäinen sisänäyttely, joten minua hieman aluksi jännitti, miten Tuike esiintyisi matoilla ja ylipäätänsä kaikuvassa hallissa. Noh, tulokset puhuvat puolestaan, sillä Tuike oli JUN-ERI, JUK1, PN1, ROP & SERT! :) Tuike on kyllä hieno tyttö, ei voi muuta sanoa. Akitoja kehässä oli Tuikkeen lisäksi kaksi muuta, valioluokassa leppoisa Hilma (Viribus Unitis Eikyuusei) ja avoimessa luokassa erittäin feminiininen Sora (Viribus Unitis Masami). Tuomarina akitoilla toimi Paula Rekiranta, joka oli erittäin mukava ja perusteli sijoituksensa. Kuvia valitettavasti tästä reissusta ei saatu, sillä kamera ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön. Tällainen kuvaton blogimerkintä siis tällä kertaa. Ja loppuun arvostelua:

"Erittäin hyväntyyppinen nuori narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pään malli. Oikea ilme. Hieman haja-asentoiset ja aavistuksen veltot korvat. Vahva kaula. Ikäisekseen erinomainen rintakehä ja runko. Hyvä raajaluusto, käpälät ja kulmaukset. Hyvä karva, rodunomainen liikunta"

Joulua odotellessa. (:

Talvea odotellessa

Lunta tänne oli satanut reippaasti viime viikolla, mutta se suli kaikkien harmiksi pois. Kaipa se kunnon talvi jossain vaiheessa tulisi. Koirat nauttivat hetken aikaa lumisesta säästä, etenkin Neela, jonka nenätyöskentely sai lumessa uusia ulottuvuuksia. Hirvimetsällä Neelalla on mennytkin kuulema hyvin, haukkui kuulema kolmisen tuntia emää ja vasaa yhtenä kertana. Neela nyt ei mikään himohaukkuja ole, mutta mukavan tasainen työskentelijä silti. Sitkeyttä saisi neidillä olla enemmän, niinkuin osalla muillakin valkeilla. Silti monena iltana kotiin on tullut väsynyt, mutta selvästi onnellinen koira kera isännän. :) Harmi vain, että Neelan juoksut alkavat tässä lähiaikoina kesken metsästyskauden, joka tietää taukoa hirvimetsästä. Tuike sen sijaan on viettänyt varpaidenlämmittäjän virkaa kotioloissa. Raitapaita on kyllä hirmuinen lössykkä ja mukavuudenhaluinen yksilö, lenkki ulkona kylmässä tai räntäsateessa ei tule hänen mielestään kysymykseenkään! Muuten sen luonne on kyllä täyttä kultaa, se ei edes ärise yhtään muille koirille, vaikka ajan kuluessa sekin asia ehkä muuttuu. Kavereiden kesken Tuike onkin "akita, joka ei koskaan tajunnut olevansa akita." (:

Tuike kävi myös 16.10 Lohjalla tuomareille tarkoitetussa koearvostelussa, jossa Tuike oli mallikoirana. Koearvostelu on siis tuomareiksi haluaville järjestetty koe, jonka läpäistyään he saavat rodun arvosteluoikeudet. Koska tapahtuma on luottamuksellinen, en saa valitettavasti kertoa siitä sen enempää. Erittäin mielenkiintoinen kokemus se kuitenkin oli, jota suosittelen kyllä kaikille rodusta kiinnostuneille! Varsin pitkä matkahan se oli täältä saakka lähteä sinne ajamaan, mutta ei ollut ensimmäinen kerta. :D Lisäksi äitiäni ja minua kiinnosti kovasti kyseinen tapahtuma sekä hoidimme taas vaihteeksi siinä sivussa sukulaissuhteita. Tulevia näyttelyitä Tuikkeella on Lahti KV tässä kuussa, ensi kuussa Jyväskylä KV ja sitten joulukuussa Voittaja 2010 ja Helsinki Winner 2010-näyttelyt. Eiköhän siinä riitä tekemistä vuoden loppuun ja suunnitelmia ensi vuodeksi tehdään parhaillaan. :)

Ja loppuun sitten syksyisiä kuvia ennen varsinaisen talven tuloa:





P.S. Olisiko kellään sattumoisin nurkissa pyörimässä ylimääräistä aitoa japanilaista silkkistä kullanväristä tupsuhihnaa (epätoivoista, mutta yritän silti)? Sellaiseen olisin kyllä valmis kesätyörahani sijoittamaan, on se sen verran upean näköinen ja käyttöäkin olisi varmasti myös tulevaisuudessa. Jos vain joku olisi Japaniin päin menossa, niin voisi pyytää korvausta vastaan tuomaan tupsuhihnan. Niin, toiveajattelua.

Tuike 1v!

Tuike 1v.

Tuike 8 viikkoa
EDIT// Nyt on sitten päivitelty Tuike 1v. kuva tähän. On se tainnut hiukkasen kasvaa? :)

Synttärit sen kuin jatkuvat, sillä raitapaita täytti tänään yhden vuoden! :) Paljon onnea Tuikkuliini ja sisarukset! Myös omistaja täytti tänään vuosia, mutta Tuike se kyllä taisi olla kaiken huomion keskipisteenä. :D Uusia kuvia en saanut purettua kamerasta ennen kuin isäni nappasi sen mukaansa, joten sen sijaan saatte ihastella yllä olevaa pentukuvaa Tuikkeesta. Kyllä se aika rientää niin nopeasti...

Neela 3v!

Armas hirvikoiramme täytti eilen 3 vuotta! :) Paljon onnea Neeluska!

Kesäpäiviä ja metsästystä

Akita Ry:n kesäpäivät 21.-22.8 ovat nyt takanapäin ja ihan hyvä fiilis tapahtumasta jäi. Kuvia ei ole nimeksikään, sillä tällä kertaa päätin videoida tapahtumaa. Oli kiva nähdä muita akitaimmeisiä ja tutustua muihin näin tuoreena akitan omistajana. Välillä tosin ei tiennyt minne pitäisi mennä, sillä informaatiota ei juuri herunut. Myöskin välillä tuntui ihmisten olevan "inside-porukkaa", johon oli vaikea päästä mukaan. Muuten ohjelma oli hyvää, vaikkakin porukka tuntui olevan melko erillään toisistaan.

Lauantaina meidän Tuike osallistui Kesäpäivien pieneen mätsäriin, jossa Tuike oli BIS! :) Säännöt olivat hiukan erilaiset kuin normaali mätsärissä, sillä punaisten ja sinisten kehässä ei sijoitettu koiria vaan jatkoon pääseville koirille annettiin ns. palkitsevia ruusukkeita, joihin oli kirjoitettu jotain koiraa kuvaavaa. Esimerkiksi Tuike sai ruusukkeen, jossa luki "huippumalli", joka kyllä kuvaa erittäin hyvin meidän raitapaitaa. :) Sitten kaikki palkitsevan ruusukkeen saaneet koirat niin sinisten kuin punaisten kehistä iskettiin yhteen ja valittiin BIS, joka siis oli Tuike. Lauantaina oli myös luento koirien käyttäytymisestä, joka kyllä viivästyi aikalailla sekaannusten takia. Luento oli muuten ihan mielenkiintoinen, vaikkakin luennossa kerrottuja juttuja onkin tullut luettua miljoona kertaa eri kirjoista jo ennen Neelankin tuloa meille. Lisäksi luennoitsija ei tiennyt yhtään mitään akitasta (tunnusti sen luennon alussa), joka hieman laski kyllä odotuksia.

Tunnelmia ennen luentoa
Tuike mätsärissä
Sunnuntaina olisi ohjelmassa ollut möllitokoa, mutta meikäläisellä oli valitettavasti hyvät unenlahjat. :') Eli nukuin sen yli. Osallistuimme kuitenkin kiihdytyskisaan, mikä meni Tuikkeen osalta hyvin. Tuike ei vain tajunnut, että pitäisi juosta niin kovaa kuin vain pystyisi, sillä Tuike vain rauhallisesti ravasi ja loppua kohden sitten hitaasti laukkasi meikäläisen luo. Mitäpä sitä kiirehtiä. :) Tuike tuli peräti suoraan meikäläisen luo, vaikkakin aluksi vähän jänskätti. Ennen lähtöä kotiin mukaan tarttui todella upea akita-taulu, akita ry:n t-paita ja hieno painokuva brindlestä akitasta, jonka painatan tilaisuuden tullen jossain näyttelyssä.

Lisäksi Kesäpäivillä lauantaina saimme kuulla ilouutisen Neelasta. Neelan haukkuun oli tuolloin kaadettu karhu Ilomantsissa! Vaikka Neela onkin käynyt metsässä puolivuotiaasta lähtien ja haukkunutkin hirveä ihan mukavia aikoja, oli tämä sen kaikkien aikojen ensimmäinen kaato, kiitos ahneiden hirvimiesten ja vastoinkäymisten. Alla on hätäinen kännykällä otettu kuva karhusta, lisää tulee joskus, kun isän tuttu niitä joskus lähettää. Lisäksi viime lauantaina Neela oli haukkunut hirveä 3 ja puolituntia, joten ihan toimiva metsästyskoira taitaa tämä meidän Neela olla. (: Saisi vain isän innostumaan viemään Neelaa haukkukokeisiin, muttamutta... Ja lopussa on pieni kertomus karhun kaadosta.

Kännykällä otettu kuva karhusta kera isän ja Neelan
Karhu oli noin 8-10-vuotias uros, painoa noin 200 kg. Pituutta karhulla oli 240 cm ja etutassun leveys oli 13,5 cm. Karhu ammuttiin Ilomantsissa, Koitereen pohjoispäässä, itäpuoli (Laamaankangas, Haapajoki). Neela meni suoraan karhun jäljille noin klo 5.00 lauantaina. Karhu otti haukun ja väistyi, koira perässä. Karhu pysähtyi ja karhu ammuttiin noin 80 metrin päästä puolen tunnin haukkuun.

Akitojen erikoisnäyttely Heinolassa, 15.8

Viime sunnuntai meni taas vaihteeksi kivasti koiranäyttelyssä, tällä kertaa akitojen erikoisnäyttelyn merkeissä. Akitoja oli mukavat 12 kappaletta, mutta ei kuitenkaan mikään huima määrä. Pitäisi saada oikein rotuspesialisti akitoille, mielellään japanilainen, niin eiköhän määrä lähtisi huimaan nousuun. Tuomarina tänä vuonna akitoilla oli Saija Juutilainen, joka muuten oli äärettömän mukava tuomari! Jutusteli ainakin meille kehässä ihan tuttavallisesti ja sai meikäläisenkin jännityksen katoamaan. Ehkä rentouduin kehässä jopa hieman liikaakin, en nimittäin loppua kohden jaksanut keskittyä Tuikkeen esittämiseen. :D Noh, tämä neiti tuntuu kyllä osaavan esiintyä ihan yksikseenkin. Kehässä olikin peräti kaksi harjoitusarvostelijaa ja kaikki koirat joutuivatin pitkään ja tarkkaan syyniin. Pitkään jouduttiin seisomaan ja juoksemaankin paljon, mutta Tuike selviytyi siitä mahtavasti. Tuomari oli erittäin asiallinen ja tunsi rodun hyvin.

Sisarukset Yukai ja Tuike kehässä

Tuomari ihastelee Tuiketta

Tuikkeella oli kaverinaan kehässä junioriluokassa kaunis sisko Yukai, jonka kanssa Tuike tuli tosi hyvin juttuun! Siinä maassa ne siskokset makailivat vierekkäin kuin kaksi marjaa ja olivat ihan relax. :) Niitä ei näyttelytouho hätkäyttänyt. Harmi etten saanut siskoksista kivaa yhteiskuvaa, äiti kun seikkaili kameran jossain muidenkin kehien laidalla. Kehään sitten mentiin ja molemmat siskokset saivat punaiset nauhat, molemmat kuulema tarvitsevat vielä aikaa, mikä on aivan totta. Tuike voitti junioriluokan eli kokonaistulokseksi tuli JUN EH1! Arvostelut olivat molemmilla siskoksilla aivan mahtavat ja erityisesti molempien luonteita kehuttiin! :) Ja arvostelua:

"11 kk. Miellyttävä, hyvärunkoinen juniori, jolla sopivasti luustoa. Hyvin kaunis nartun pää ja ilme. Hyvä purenta. Voimakkaasti kallistuneet korvat. Riittävät kulmaukset. Vahvat käpälät. Erinomainen hännän pituus. Kaunis syvä brindle väri. Riittävä urajiro. Hieno luonne. Liikkuu vielä pentumaisesti ja takakorkeasti. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen."

Eli vielä raitapaita saa rauhassa kasvaa. :) Muuten arvostelu oli todella hyvä. Tuomari todellakin kehui useaan otteeseen Tuikkeen luottavaisuutta ja avoimuutta, mistä olen erityisen ylpeä. Lisää kuvia näyttelystä löytyypi koirien kuvagalleriasta. Mitään suurempia kuulumisia ei oikeastaan ole, muuta kuin allekirjoittanut on aloittanut nyt lukion. Päivät ovat pitkiä ja koirat ovat joutunut olemaan pitempään yksin kotona kuin ennen, mutta onneksi koiria se ei ole hätkäyttänyt ollenkaan (paitsi aikaistuneet aamulenkit tuntuvat olevan Tuikkeelle yhtä tuskaa). Mutta onneksi on myös lyhyempiä päiviä. Ja pian Neela pääsee metsästyskauden nyt käynnistyessä hirvimetsälle, tänään isä aloitti sen sorsametsän merkeissä. Pian myös Neela pääsee tositoimiin ja toivottavasti saan isää myös painostettua viemään Neelaa haukkukokeisiin. Seuraavia näytelmiä en ole vielä suunnitellut, sillä Tuike on pärjännyt näyttelyissä paremmin kuin odotin aluksi. Lokakuusssa Lahti KV kiinnostaisi, sillä en ole ikinä käynyt siellä. Myös marraskuussa Jyväskylä KV olisi myös harkinnassa, sillä olisi mukava nähdä taas Sora siskoa ja akitaimmeisiä ylipäätänsä. Perinteistä Voittaja-näyttelyä joulukuussa Helsingissä menen ainakin katsomaan, saa nähdä pyörähtäisikö Tuikekkin kehässä. Mutta ennen näitä mahdollisia tapahtumia on vuorossa Akita ry:n Kesäpäivät Kuopiossa huomenna, siellä sitten nähdään! :)

Paahteinen Sawo Show KV 6.-8.8

Kolmipäiväinen näyttelyviikonloppu Kuopiossa on nyt takanapäin ja tulokset olivat mahtavat! Erittäin kuuma sää verotti niin koirien kuin omistajien voimia, mutta muuten tunnelma oli mitä mainioin kehien laidalla. Tuttujakin nähtiin paljon, erityisesti mukavaa oli nähdä perjantaina Tuikkeen nätti sisko Sora. :) Perjantaina Tuike oli Soran kanssa kehässä, mutta muina päivinä Tuike oli ainoa akita. Ja Tuikkeen tuloksiin:

Perjantaina JUN H (tuomarina Denis Kuzelj, Bulgaria)
Lauantaina JUN ERI1 PN1 SERT ROP! (tuomarina Myrna Shiboleth, Israel)
Sunnuntaina JUN ERI1 PN1 SERT ROP! (tuomarina Manuel Loureiro Borges, Portugali)

Ei pöllömpi viikonloppu! :) Perjantain tuomari ei tykännyt Tuikkeesta, sillä on kuulema liian pitkä turkki ja vääränlainen ilme akitalle. Varsin outoa oli se, että tuomari ei koskenutkaan Tuikkeeseen, ei katsonut hampaita tai edes kysynyt koiran ikää! Muuten kyllä tuomari oli mukavan tarkka ja asiallinen herra. Lauantaina tuomari taas kehui perjantaina haukuttuja piirteitä ja hän sanoikin arvostelun loputtua meille: "She is a very nice dog, she just have to develope." (: Niin, vielähän Tuike on ihan baby. Sunnuntaina tuomari tykkäsi myös Tuikkeesta ja kehui etenkin Tuikkeen liikettä. Olen niin ylpeä Tuikkeesta, joka jaksoi kaikkina päivinä esiintyä todella hyvin kuumuudesta huolimatta! Ryhmäkehiin jäimme, mutta pyörähtämiseksi se jäi. Nyt onkin sitten sertejä ihan tarpeeksi kasassa, nyt raitapaidan täytyy vain kasvaa. Kyllä siitä muotovalio saadaa. :) Ja sitten arvostelut:

Perjantai (kaikesta en saanut ihan selvää):
"Correct size & type, but with not correct expression. Too rounded eyes. Topline not level specially not in movement (?). Frontlegs are not correct, not (?) in movement. Coat too long & not in optimal condition today."

Perjantai, sisko Sora ja vuoroa odottava Tuike

Lauantai
"Young bitch with correct type. Very feminine head. Correct eye shape. Good expression. Could be stronger in muscle. Good neck. Well developed chest in her age. Good angulations. Correct coat and colour. Movements typical for the breed."

Lauantai

Sunnuntai
"Nice head, expression. Good pigmentation. Good ears. Eyes could be a little bit smaller. Good neck, topline. Ribcage is well developed for the age. Nice coat. Enough bone. Good proportion of body. She could be better angulated behind. Nice mover."

Sunnuntai
Sunnuntain ryhmäkehän esiarvostelussa
Lisää kuvia näyttelyviikonlopusta löytyypi TÄÄLTÄ. Ensi sunnuntaina onkin sitten vuorossa akitojen erikoisnäyttely Heinolassa, saa nähdä miten käy. Mitään huipputuloksia en odota, sillä meitä on peloteltu tuomarin tiukkuudesta ihan tarpeeksi. :D

Mätsärimenestystä

Mätsärissä pyörähdimme jälleen ja hyvällä menestyksellä. Asiat eivät kuitenkaan menneet aluksi suunnitelmien mukaan, sillä oletin pääseväni esittämään Neelaa pitkästä aikaa mätsärissä. Noh, isäpä tietty oli mennyt Ilomantsiin mummolaan ja napannut armaan hirvikoiramme TAAS mukaansa. >8( Kun Tuiketta ei vielä ollut, tätä tapahtui useasti ja monet minun mätsäri/koirapuistosuunnitelmat menivät uusiksi. Onneksi minulla on nyt minun täysin oma akitani, jota kukaan ei nappaa kysymättäni. ;)

Mutta asiaan. Koiria oli tullut mätsäriin enemmän kuin oltiin luultu, joten kehiä sai odottaa melkoisen pitkään. Sää oli melko kuuma ja painostava, sillä ukkosta oli ilmassa. Loppujen lopuksi kerkesimme pois ukkosen alta. Kehässä Tuike sai parikseen kivan vehnäterrierin ja me saimme punaisen nauhan. Tuike kuulema liikkui paremmin, jee! Seisoa neiti jaksoi hyvin, lukuunottamatta kehän poikki pyörinyttä karvapalloa, joka hiukan horjutti Tuikkeen keskittymistä. Sitten jäimme odottelemaan punaisten kehää, jossa koiria oli melkoisesti. Tuomari näytti suosivan sijoituksissaan pieniä koiria, lukuunottamatta meidän Tuiketta, joka oli PUN4! Palkinnoksi saimme ruusukkeen lisäksi pienen pyyhkeen ja pienen hirvipehmolelun. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti Sawo Showta. :)

Tuike katselee lähestyvää karvapalloa tuomarin kopeloidessa
Punaisten neljä parasta, tuo piilossa oleva koira taisi olla pomeranian/kleinspitz

Match show 31.7

Odotellaan kehää
Onnistuin saamaan kyydin lauantaiksi, joten suuntasimme molempien koirien kanssa kohti Joensuuta mätsäri mielessä. Pitkästä aikaa taas mätsäilemään, kovien helteiden aikaan ei niihin huvittanut mennä. Alun perin molempien koirien piti päästä esiintymään, mutta koska kehät olisivat menneet päällekkäin päätimme, että vain Tuike menisi kehään enemmän kokemusta hakemaan. Asian olisi kyllä kuulema voinut järjestää niin, etteivät koirat olisi yhtä aikaa kehässä, mutta äiti päätti mennä Neelan kanssa koirapuistoon mätsärin ajaksi, mitä Neela ei kyllä pistänyt pahakseen. :) Niinpä Tuike ja minä jäimme odottelemaan kehän alkua, erään ihanan tuttavan lupautuessa kuvaamaan meitä.

Tuike oli isoissa nuorissa ja parikseen Tuike sai hienosti käyttäytyvän suomenpystykorvan. Tuike jaksoi seistä ja juosta tosi nätisti, tuomari kehuikin Tuikkeen hienoa vapaata liikettä. Hyvä tyttö! :) Pari oli todella tasainen eikä tuomari osannut päättää kumpi saisi punaisen nauhan. Loppujen lopuksi me saimme sinisen nauhan, mutta tuomari vielä loppuun totesi, että näin nyt vain tällä kertaa. Sitten aloimme odottamaan sinisten kehän alkua.

Sinisten kehään päästiinkin pian ja valmistauduinkin vain pikaiseen pyörähtämiseen siellä. Siinä aikamme sitten seistiin ja pari kierrosta ympäri juostiin, kunnes tuomari sanoi, että akita on ykkönen! Itse olin jo valmiina kävelemään kehästä pois, joten ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen. :D Matka jatkui heti suoraan BIS-kehään, joka jäi erittäin pikaiseksi pyörähtämiseksi. Tuikkeen kokonaistulokseksi tuli siis SIN1! :) Palkinnoksi saatiin 10 euron lahjakortti Mustiin & Mirriin, pokaali ja vinkulelu (jonka Neela kotona omi heti itselleen). Yllätyin tosi hienoista palkinnoista, täällä päin mätsäreissä BIS-koirakin tuntuu saavan vain jonkun hassun puruluun. Vaikka eihän ne palkinnot ole tärkeintä. ;)



Tuike palkintoineen
Keskiviikkona olisi myös mätsäri luvassa, saa nähdä saanko sinnekkin kyydin. Olisi hyvä viime hetken harjoittelu ennen 3 päiväistä Sawo Showta.

Raitapaita 10 kk

Siinäpä siis pieni poseerauskuva raitapaidasta. Tuike täytti jo viime torstaina 10 kk, mutta vasta nyt sain kuvat ulos kamerasta. Hirmu nopeasti kyllä on aika mennyt, kohtahan neiti täyttää jo vuoden! Luonteeltaan neidistä on tullut hitusen itsenäisempi ja pidättyväisempi, mutta jokainen meille tuleva pusutellaan yhä avoimesti ja tilaisuuden tullen yritetään kammeta syliinkin. Koiranäyttelyssä ynnä muissa koiravaltaisissa tapahtumissa neiti on paljon pidättyväisempi kuin normaalisti, ellei joku sitten tule lässyttämään meidän seurapiiriperhoselle. 8) Tuike on kyllä aika lössykkä akitaksi, se jopa antaa Neelan pomotella itseään, vaikka luulin sen menevän aluksi toisin päin. Akitan jääräpäisyyttä kyllä löytyy, mutta ei niin suurissa määrissä kuin olin odottanut. Ovela tämä neiti kyllä on! Kaikki tilaisuudet omistajan höynäyttämiseksi täytyy käyttää hyväksi. Tuike on hyvin läheisyydenkaipuinen ja vaikkapa aamiaispöydässä pitää vähintään maata omistajan varpaiden päällä. Sohvalla istuessa sama kuvio toistuu, ellei sitten Tuike vaihteeksi tule viereen ja painaa päänsä omistajan syliin. Myös muiden koirien kanssa tullaan juttuun mainiosti, eikä ikäviä kohtaamisia ole sattunut yhtään. Tuike ei kai ole vielä tajunnut olevansa akita. (:

Ja sitten hieman poikkean aiheesta. Sunnuntaina kävin ystäväni luona ja näin samalla tämän pikkusiskon koiranpennun, 9-viikkoisen japaninpystykorva Shiron (on japania ja meinaa muuten valkoista). Tällä pikkujätkällä kyllä energiaa riitti! Valkoinen karvapallo pomppi joka paikkaan ja tervehti jokaista vastaantulevaa ihmistä erittäin riehakkaasti. Itse tykkään kyllä paljon isommista koirista, mutta vitosryhmäläinen kun on niin menköön. :) Shiro oleilee lopun loman ystäväni luona, kunnes pikkusisko palaa taas opiskelemaan. Tätä karvapalloa piti pitää paikoillaan, että olisi edes jonkinlaisen kuvan saanut tästä söpöläisestä. :)

Lauantaina olisi tarkoitus mennä mätsäriin molempien koirien kanssa, jos vain saan kyydin.

Ylivieska KV 18.7, raitapaidan upea suoritus!

Sunnuntai meni siis mukavasti koiranäyttelyssä, jonne lähdettiinkin jo aamulla kello 6.00 ajamaan. Akitoja oli ilmoitettu 4, mutta vain kolme oli paikalla. Akitoja oli edustamassa Tuikkeen lisäksi tämän kaunis Uhka-äippä ja veteraaneissa mukava Salli-muori. Uhkan ollessa myös näyttelyssä Tuikkeen kasvattaja Noora pääsi samalla näkemään meidän neidin. :) Sää oli mukavan lämmin ja poutainen, vaikka se enteilikin aluksi sadetta. Tuuli oli myös ajoittain kova. Kehät olivat myöhässä, sillä tuomari käytti paljon aikaa koirien tutkimiseen. Noh, eipä siinä auttanut muuta kuin odotella. Kehään kuitenkin sitten päästiin.

Tuike seisoo

Uhka-äippä liikkeessä

Salli-muori liikkeessä

Tuomarina akitoilla oli Theo Leenen Belgiasta. Kehässä Tuike ei jaksanut pitkän odotuksen jälkeen juosta kovinkaan hyvin ja meikäläinenkin jännityksissään lähti aluksi juoksemaan liian kovaa. Jotenkin se kuitenkin meni ja kehä oli mukavan iso, joten tilaa oli ainakin juosta. Seistä raitapaita jaksoi hyvin, vaikka neiti näyttikin melkoisen tympääntyneeltä. Tuomari oli mukava ja asiallinen, vaikkakin hirmuisen kovakourainen! Tarrasi heti kiinni koiran päästä, vaikka näitä kippuroita pitäisi lähestyä varoen. >8( Noh, minä tätä kyllä enemmän säikähdin kuin koira, Tuike tyytyi vain nuolemaan tuomarin sormia. :D Mutta kun tuomari ojensi vaaleanpunaisen nauhan, oli riemu rajaton! Me nimittäin Nooran kanssa ennen kehää puhuttiin, että on se Tuike hieman tukevassa kunnossa ja pitäisi hieman kiloja karsia pois, niin tuskin sitä ERI:ä sieltä tulisi. Tuosta neidistä kun ei ikinä kyllä tiedä, onko se tukeva vai onko se vain tuon jumalattoman tuuhean turkin syytä. Tuomarille Tuike ei kuitenkaan ollut liian tuhti vaan neidin kokonaistulokseksi tulikin JUN ERI1 PN1 SERT ROP!! :) Ja vielä ekaa kertaa junioriluokassa! Tästä kyllä kaikki kunnia kuuluu Tuikkeelle, joka tuntui vain ajatteleva: "Jaahas, käydäänhän tuolla nyt pyörähtämässä kun tänne saakka ollaan tultu." :) Ja kiitokset myös kasvattaja Nooralle esittämisvinkeistä ja tietty hienosta koirasta. ;) Ja loppuun arvostelua:

"10 months old. Young bitch. Nice brindle colour. Nice feminine head with correct eart set & carriage. Dark eyes. Complete bite. Good neck, shoulder & topline. Correct tailset. Strong body for age. Good angulation in front, could have a little more in stifle."

Tuike ylpeänä palkintoineen

Ryhmäkehässä

Ryhmäkehään jäimme, mutta sieltä ei menestystä tullut. Nyt neidiltä yritetään karsia hieman kiloja pois, just in case. :)

Tästä se lähtee

No niin, nyt on sitten koiruuksien blogi valmis. Aluksihan minun piti tehdä ihan kotisivut, mutta saamattomana ihmisenä nekin sitten jäi. Noh, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. (: Mutta siis, tämä blogi käsittelee valkoisen ruotsinhirvikoiran ja akitan sekä näiden omistajan elämää ja kommelluksia koiramaailman kiemuroissa, ja myös sen ulkopuolella. Kuulumisien kirjoittelusta vastaa syksyllä lukioon opiskelemaan menevä, kohta 16-vuotias tyttö Liperistä, Itä-Suomesta. Harrastuksiin kuuluvat perus koirien kanssa lenkkeilyn lisäksi koiranäyttelyt/mätsärit, kotitokoilu ja satunnainen verijälki. Plus tietty muut satunnaiset koiramaiset touhut. Ja joskus hirvimetsällä pyöriminen, vaikka se onkin enemmän isän heiniä. Kotona pyörii myös kaksi kotikissaveljestä, mutta koska ne kulkevat pääasiassa omia polkujaan, niiden kuulumisia harvoin täällä nähdään. Blogin nimeksi tuli Tassurallin Taikaa, sillä erittäin luovana ja omaperäisenä ihmisenä nappasin sen foorumilta, jossa ehdotettiin koirien blogille nimiä. Erittäin ovelaa sanoisin. Mutta eikös jokaisen koiranomistajan elämä tunnu jossain vaiheessa olevan melkoista tassurallia, mutta siinä on silti oma taikansa. ;) Osuvampaa nimeä saa siis hakea.

Sen pitempiä esittelyjä en jaksa vielä kirjoitella, ehkäpä jossain toisessa blogimerkinnässä. Jos jollain on muuten jokin koiramainen blogi tai sivu niin vinkkaa, lisään sen mielelläni linkkilistaan! Huomenna suunta käykin kohti Ylivieskaa koiranäyttelyn merkeissä ja Tuike starttaa ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Saa nähdä miten käy.